Sosiaalityön prossessien ohjeistaminen ja tuotteistaminen

Kurssi sai minut pohtimaan mitä sosiaalityön autonomisuus versus ulkoapäin ohjeistaminen voi merkitä.

Leena Eräsaari tuo artikkelissaan Sosiaalityö markkinoilla esille markkinoitumisen vaikutusta sosiaalityön käytäntöihin. Vaikka valta-osa sosiaalityöstä tehdään julkisen sektorin puitteessa, liike-elämän tehokkuusajattelu vaikuttaa silti sosiaalityön käytäntöihin ja työntekijöiden kokemuksiin ( Eräsaari, 2014) .    

Tuotteistaminen tarkoittaa Eräsaaren mukaan sitä että työprosesseja ohjataan hyvin yksityiskohtaisesti esimerkiksi erilaisilla kaavakkeilla, sisäisillä ohjeilla ja tietokoneohjelmistoilla. Kun sosiaaliyön työprosessit pilkotaan pieniksi osiksi (esimerkiksi lastensuojelun prosesseista esim. tarpeen arviointi, avohuolto, sijoitus ja jälkihuolto kuuluvat kaikki eri tiimeille) sosiaalityön ammattitaitoa menee Eräsaaren mukaan hukkaan ja työntekijä kokee vieraantumista työstä (Eräsaari, 2014). Samaa huolta sosiaalityöntekijän ammatin rapautumisesta asiakasprosessin lyhytikäisyydestä johtuen toivat Minna Niemen haastateltavat sosiaalipäivystyksessä työskentelevät sosiaalityöntekijät (2014) 

 Itse suhtaudun työprosessien pilkkomiseen ristiriitaisesti. Itse olen työskennellyt lastensuojelun sosiaalityössä sijaisena aikana jolloin samalle työntekijällä kuuluivat sekä lastensuojelun ilmoitusten vastaanottaminen, lastensuojelun tarpeen arvioiminen, avohuollon sosiaalityö, sijoituksen aikainen sosiaalityö ja jälkihuolto. Nykyään taas useissa kunnissa näistä mainitsemista prosesseista vastaa eri tiimit. Esimerkiksi lastensuojelun piirissä olevalla lapsella voi tämän seurauksena vaihtua sosiaalityöntekijä parin kuukauden välein.

Itse en usko että sosiaalityöntekijän ammattitaito menee hukkaan vaikka hän hoitaa vain pienen osan asiakasprosessista. Työntekijän jaksamisen kannalta voi päinvastoin olla hyväksi että hän tietää että hän ei ole ainoa auttaja asiakkaan elämässä. Tämä tulee myös esille Minna Niemen artikkelissa jossa sosiaalipäivystyksessä työskentelevä sosiaalityöntekijä toteaa että hän kokee helpottavana sen että hänen ei odoteta laittavan asiakkaan elämä kuntoon, toisin kun virka-aikainen sosiaalityö (252)    

 Esimerkiksi terveydenhuollossa työ on usein organisoitu erilaisiin päivystyksellisiin tehtäviin esim akuuttisairaanhoito, synnytykset jossa työntekijä on potilaan mukana vain lyhyen ajan. Tuskin esimerkiksi että synnytyssairaalassa työskentelevä kätilö kokee työtään epämielekkääksi vaikka on potilaan mukana vain yleensä vain yhden tai kahden työvuoron ajan koska se mitä tapahtuu näiden tuntien aikana on merkityksellistä potilaan elämän näkökulmasta  

Entä mitä sosiaalityön pilkkominen pieniksi osiksi voi merkitä asiakkaan kannalta ?

Asiakkaan tilanteesta saatava kuva saattaa tulla objektiivisemmaksi mikäli hänen asioitaan hoitaa useampi sosiaalityöntekijä. Esim lastensuojeluasioissa arviontitiimillä saattaa muodostua eri näkemys tilanteesta kuin suunnitelmallisen työn tiimillä esimerkiksi tilannetekijöistä ja henkilökemiasta johtuen

 Silloin kun sosiaalityötä ohjataan ulkoapäin voidaan esimerkiksi päättää että asiakasprosessi saa kestää vain rajoitetun ajan (Eräsaari 2014). Esimerkiksi Porvoon Sosiaalipäivystys mainostaa verkkosivuilla tarjoavansa kriisiapua äkilliselle kriisin kohdanneelle henkilölle ja samassa yhteydessä mainitaan että tämä tarkoittaa 1-5 keskustelua joko puhelimitse tai kasvotusten. Itse työskentelin kyseissä työpaikassa vuonna 2004 sitten ja silloin vastaavaa muodollista rajoitusta avun tarjoamiselle ei ollut. Muistan että joidenkin asiakkaiden kohdalla äkilliset kriisit kietoutuivat pitempiaikaisiin mielenterveysongelmiin tai akuutteihin lastensuojelu tilanteisiin. Tämä saattoi vaatia tiivistä yhteydenpitoa joihinkin asiakkaisiin esimerkiksi juhlapyhien aikana jolloin alueellisen sosiaalityön toimipisteet olivat kiinni. Voisiko kyseisessä tilanteessa löydä asiakkaalle luurin korvaan kun hän esimerkiksi läheisen kuoleman yhteydessä soittaa kuudennen kerran sosiaalipäivystykseen? Mikäli sosiaalityö on organisoitu niin että asiakas pystyy halutessaan välittömästi asioimaan sosiaalityöntekijän kanssa vuorokauden ajasta ja ongelman vakavuudesta riippumatta, saatetaan ehkäistä pitempiaikaisten ongelmien syntymistä.  Esimerkiksi erilaiset perheväkivaltatilanteet voivat olla ennaltaehkäistävissä jos asiakas kokee että häntä kuunnellaan ja hän saa apua välittömästä kriisitilanteen kohdatessa. Asiakkaan kokonaisvaltainen kohtaaminen saattaa onnistua paremmin kun kriisitilanne on akuutista päällä (Niemi, 2014) ja myös omat kokemukseni sosiaalipäivytyksessä tukevat tätä.